28.9.2017

Kestävän rakentamisen peruspilarit

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä vihreän rakentamisen viikkoa. Kestävä ja ”vihreä” rakentaminen on noussut yhä trendikkäämmäksi käsitteeksi kiinteistöalalla, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Kannattaako siihen investoida?

Kestävän rakentamisen suunnannäyttäjiä ovat omalla tavallaan ympäristösertifiointijärjestelmät, jotka mahdollistavat kiinteistön arvioimisen kiinteän kriteeristön perusteella. Termeinä BREEAM ja LEED tuovat monelle kuitenkin mieleen stereotyyppisesti energiatehokkaan rakennuksen, jolla on viherkatto. Rakennuksen sisältä ja sen tuotantoprosessissa on kuitenkin löydettävissä hyvin moniulotteisia näkökohtia, joiden kestävyyttä voidaan – ja ehkä jopa tulisi – arvioida myös niissä projekteissa, joihin virallista sertifikaattia ei haeta. Millaisia näkökohtia kestävän rakentamisen sitten tulisi huomioida?

Taloudellinen kestävyys

Vaikkei kestävä rakentaminen olisikaan jokaisen investorin toivelistalla, kustannustehokas rakentaminen on. Taloudellisen kestävyyden näkökulma laajentaa kustannustarkastelun investoinneista myös käyttöaikaisiin kustannuksiin, joihin vaikuttaakin muun muassa huollettavuus, materiaalikestävyys, elinikäodotteet sekä välittömät käyttökustannukset. Miltä kuulostaisi rakennus, joka täyttää tilaajan asettaman laatu- ja käytettävyystason vaatimukset kustannustehokkaasti ja jonka käytönaikaiset kulut olisi optimoitu? Vaihtoehtojen elinkaarikustannuslaskelmalla (LCC – Life-cycle-cost) voidaan vertailla eri ratkaisujen kustannuksia koko elinkaaren ajalta, ja tunnistaa hyvät ja sitäkin paremmat vaihtoehdot jo suunnitteluvaiheessa. Luonnollisesti, tämä vaihtoehtotarkastelu tulisi tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hankesuunnittelua, jotta tuloksia voidaan hyödyntää laajamittaisesti ja oikeaan aikaan projektin edetessä.

Elinkaarikestävyys

Rakennus suunnitellaan usein tiedettyä tarkoitusta tai jopa tiettyä vuokralaista varten. Mutta mikä on tilanne 10 tai 15 vuoden kuluttua? Palvelevatko tilat edelleen käyttäjän tarpeita? Kuinka voidaan rakenteellisilla ja järjestelmäteknisillä ratkaisuilla edesauttaa tilojen muunneltavuutta myös käytön aikana?

Tilaratkaisuja suunnitellessa olisi hyvä ottaa huomioon tilojen muunneltavuus esimerkiksi kantavien rakenteiden, kulkureittien ja järjestelmien palvelualueiden osalta. Valmiiksi mietityt ratkaisut tilojen mahdolliseen lohkomiseen useammalle vuokralaiselle tai käyttötarkoituksen muutokseen voivat säästää pitkän pennin tulevaisuudessa ilman suurempia lisäinvestointeja. Hyvä päämäärä ei ole jättää kaikkia ovia auki – vaan pohtia, kuinka voitaisiin ehkäistä kriittisempien ovien kiinnijääminen.

Rakenteellinen kestävyys

Kestävien rakennuksien rakentaminen tuonee mieleen massaltaan jykevän ja julkisivultaan kestävän kiinteistön mielikuvan. Rakenteellisen kestävyyden näkökulmaa kannattaa kuitenkin laajentaa myös materiaalikestävyyden sekä kulumisen ehkäisemisen suuntaan. Esimerkiksi pintamateriaalien valinta odotetun käyttökuormituksen mukaan on jo laajemmin tunnistettu näkökulma, mutta herkästi kuluvien kohtien tunnistaminen jää monessa projektissa heikommalle kartoitukselle. Pienillä suunnitteluvalinnoilla ja esimerkiksi kulku- ja kuormareittien paremmalla suojauksella voidaan vähentää elinkaaren aikaista korjaustarvetta merkittävästi. Ylläpitohenkilökunnalla on monesti paras tietämys siitä, mitkä osat ja rakenteet käytössä olevassa rakennuksessa vaativat enemmän ylläpitoa ja korjauksia. Kuinka tämä tietämys saataisiin siirrettyä suunnitteluryhmän kestävyyttä parantaviksi oivalluksiksi?

Vanha sanonta ”Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa” pätee myös monen materiaalivalinnan suhteen. Laadukkaisiin materiaaleihin panostaminen maksaa itsensä takaisin käytönaikaisina säästöinä. Urakan laatukriteereihin panostaminen ei välttämättä tuo merkittäviä lisäkustannuksia, mutta voisi säästää usealta käytönaikaiselta ikävältä yllätykseltä.

Sosiaalinen kestävyys

Hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi sosiaalinen vastuuntuntoisuus on jo perusarvo – mutta kuinka mahtaa olla alihankkijoiden ja ulkomaisten tuottajien osalta? Sosiaalisen kestävyyden periaate on siinä mielessä epähoukutteleva, että siitä ei voida laskea suoraa hyötyä rakennuksen arvolle. Siitä huolimatta monet yritykset ovat laatineet vastuullisen hankinnan strategioita jopa vain niistä periaatteellisista syistä. Vaikkei yhteistyökumppaneilta vaadittaisi verifioitua vastuullisuusjärjestelmää, kehitystä vie eteenpäin jo se, että asiasta keskustellaan.

Helpommin tunnistettava sosiaalisen kestävyyden muoto on rakennuksen tilojen turvallisen ja terveellisen käytön mahdollistaminen. Tästä näkökulmasta kestävyys tarkoittaa esimerkiksi sisäilmaongelmien ehkäisyä kosteusriskien hallinnan sekä vähäpäästöisten materiaalien valinnan kautta. Jotta rakennuksessa viihdytään ja siellä on hyvä olla, tulee myös akustiikan, käytettävyyden ja viihtyisyyteen vaikuttavien tekijöiden olla kunnossa. Tilojen loppukäyttäjän tarpeiden tunnistaminen ja arvostaminen nostavat myös rakennuksen arvoa viihtyvyyden kautta.

Ympäristökestävyys

Ympäristöasioiden huomiointi hankinnoissa pienentää koko rakennuksen ympäristöjalanjälkeä materiaalien valmistuksen, käytönaikaisten vaikutusten ja lopulta elinkaaren päättymisvaiheen vaikutusten kautta. Esimerkiksi jätteiden lajittelun helppous tai mahdottomuus vaikuttaa puolestaan suoraan siihen, kuinka suuri lajitteluaste rakennuksessa on koko käytön aikana. Sijainti, julkisen liikenteen käytettävyys ja esimerkiksi työmatkapyöräilyyn kannustaminen tarjoamalla siihen soveltuvat fasiliteetit vaikuttavat välillisesti liikenteen päästöihin.

Ympäristökestävyyden näkökulmia on lukuisia, ja yksi niitä yhdistävä tekijä on suunnitteluhetkeä pidemmälle ajatteleminen: Se, millaiset vaikutukset päätöksillä on nyt ja tulevaisuudessa ja miten valinnat vaikuttavat rakennuksen käytön aikana, välillisesti ja vielä käyttövaiheen jälkeenkin. Monesti kyse ei ole suurista lisäinvestoinneista vaan enemmänkin valveutuneisuudesta tehdä parempia päätöksiä. Yhä useampi vuokralainen on kiinnostunut osoittamaan omaa ympäristömyötäisyyttään valitsemalla tilat, joissa on helppoa toimia ympäristöystävällisesti. Edellä aikaansa oleva rakennuttaja varautuu siis myös tulevaisuuden vaatimuksiin.

Moniulotteisen palapelin haaste

Kestävän rakentamisen yksi haaste on sen näkökulmien kirjavuus sekä näkökohtien sujuva yhteensovittaminen. Käytäntöjen kehittämiseen tarvitsemme siis joko erittäin monialaisia asiantuntijoita tai sujuvaa erialaisten asiantuntijoiden yhteistyötä. Valitettavan usein suunnittelutiimeissä törmää kuitenkin kapeakatseiseen, täysin omaan suunnittelualaan keskittyvään lähestymiseen. Jatkuva kustannustehokkuuden tavoittelu ajaa eri osapuolet monesti toimimaan minimivaatimusten mukaisesti, jolloin kaikki tämän ylittävä tavoitetaso nähdään ”ylimääräisenä säätönä”. Toinen kehitystä hidastava osatekijä on kiire. Ei ole aikaa perehtyä, suunnitella yhdessä eikä keksiä uusia toimintatapoja. Ei ole aikaa miettiä, miksi tehdään ja kenelle tehdään tai miten lopputuloksesta tulisi mahdollisimman hyvin tarvetta palveleva. Voitaisiinko tätä aikaa ostaa lisää esimerkiksi projektin suunnittelu- ja laatuvaatimuksia tarkentamalla?

Muutos lähtee asenteesta

Lähtökohtaisesti kestävässä rakentamisessa on siis kyse asenteiden muutoksesta: Kustannustehokkuuden näkökulman laajentamisesta, loppukäyttäjän paremmasta huomioimisesta, vastuullisten toimintatapojen tunnistamisesta ja nykyhetkeä pidemmälle ajattelusta. Hankesuunnitteluvaiheessa tulisi miettiä entistä tarkemmin, mitä halutaan rakentaa, ketä rakennuksen tulisi palvella, ja miten se on järkevintä toteuttaa. Vaikka ympäristösertifikaateilla onkin jo tunnistettu markkina-arvo, ei kestävää rakentamista kannata ”suorittaa” vain sertifikaattia varten – siihen tulisi pyrkiä nimenomaan rakentamisen ja rakennuksen kestävyyden, sekä järkevien, rakennuksen käyttöaikaa palvelevien ratkaisujen tähden.

Lisätietoja:

Satu Karjalainen
Energia-asiantuntija
BREEAM International Assessor
LEED AP BD+C
Puh. 044 257 3543
satu.karjalainen@htj.fi